Tässä olen viidentoistavuoden ajan miettinyt elämäntarkoitusta ja olen saanutkin joitain vastauksia kysymykseeni:

-Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus

(Miten se muka voi olla elämän tarkoitus? Jos näin olisi olisimme koko ajan iloisia ja hilpeitä niinkuin nami-nami-Marco tai Pollyanna eikä sitä jaksaisi kukaan. Sitäpaitsi se tekisi meistä kaikista samanlaisia HappyHappyJoyJoy-hihhuleita, mikä olisi ikävystyttävää, sillä itse ainakin haluan tuntea mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä)

-Elä itse ja anna toisten kuolla

(Tuo on kyllä jostain James Bond-leffasta, mutta whatever. Ei se voi mennä noin. Silloinhan ihmiset tappaisivat toisiaan, paitsi jos kaikki eläisivät tuolla periaatteella. Mutta entä ne reppanat, jotka vastustavat tätä periatetta? Heidäthän listittäisiin heti! Viidakonlait pätisivät täällä...Niinhän ne kyllä pätevätkin, ainakin ylä-asteella)

-Kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan

(No tämä oli kyllä suoraan Raamatusta. Siinä kirjassa on muuten muutamia hyviä elämänohjeita kuten tuo tuossa yläpuolella. Silti en kyllä itse hyväksy EDELLEENKÄÄN homosyrjintää tai tytärten myymistä orjiksi. Tai sitä että Jeesus oli virheetön. Ja mies. Kaikki Raamatun henkilöt ovat miehiä, tai ainakin kaikki merkittävät. Ainoa erottuva yksilö taitanee olla Neitsyt Maria, ja sekin Jeesuksen äiti. Okei, menee ehkä hieman aiheen vierestä...Mutta onhan tuo hyvä elämänohje, mutta elämän tarkoitukseksi sitä on hieman vaikea sanoa...)

-Elä täysillä

(Tämä on ehdoton suosikkini ja olen samaa mieltä tämän kehittelijän kanssa. Meillä on elämää annettu vain tietty aika, joten hyvä se on käyttää siihen että elää täysillä. Joku saattaa ehkä paheksua tätä elämänohjetta, mutta sillä ei heti tarkoiteta, että meidän kaikkien pitäisi käyttää huumeita ja harrastaa seksiä jossain ruotsinlaivalla. Ehei, elää voi monella tavalla. Kyse on siitä miten asiat ajattelee.)

-Lisääntyminen ja suvun jatkaminen

(Joo, terve. Ei onnistu. En hakeudu koskaan raskaaksi. En ikinä. Adoptoin lapsen mielummin vaikka Kiinasta. Tietenkin tämä on kenties realistisin ja todennäköisin elämän tarkoitus, mutta se tuntuu jotenkin karkealta. Niinkuin me oltaisiin jotain jäniksiä. Eipä olla!) 

Uskon itse eniten toiseksi viimeiseen vaihtoehtoon.